28.9.2015

OA-julkaisemisen peruspilarit

Mitä se on ja mitä se ei ole


Minua pyydettiin jokin aika sitten kirjoittamaan Open Access -julkaisemisesta, tai lyhyemmin OA-julkaisemisesta. Ei mennyt kauaakaan, kun huomasin itsekin, että kyseessä on tosiaan tärkeä aihe. Opintomatka Kööpenhaminassa avasi tulevaisuutta: Tanska on asettanut ehdottoman tavoitteen, että vuoteen 2020 mennessä 100 % yliopiston tuottamista tutkimuksista olisi avoimesti verkossa. Tämä asettaa yliopistoille ja kirjastoille taloudellisen paineen järjestää kyseinen avoimuus etenkin tapauksissa, joissa tutkimus on julkaistu kaupallisessa lehdessä. Suomi on seurannut uskollisesti niin Tanskan kuin Norjan mallia Julkaisufoorumissa - tosin hienotunteisen etäisyyden päästä. Oletettavaa siis on, että samainen avoimuuden vaatimus otetaan käyttöön jonkin ajan kuluttua täysipainoisesti myös Suomessa.

Mitä OA-julkaiseminen on ja mitä siltä tulisi osata vaatia

 

Kuulin hyvän mallin siitä, mitä OA-julkaiseminen ei todellakaan ole. Voiko LUP nakata kirjalaatikon Rovakadulle ja sanoa noita sen jälkeen avoimesti saataviksi julkaisuiksi? Siinähän ne ovat kaikkien halukkaiden napattavilla, eikö? Voisinko väittää tämän perustella edustavani myös kansainvälistä kustantajaa sillä verukkeella, että kirjanhan saattaa napata joku Rovaniemellä vieraileva turisti? Tämän karrikoidun esimerkin motiivina on valaista sitä periaatetta, että vaikka julkaisut ovat näennäisesti kaikkien saatavilla, se ei silti tarkoita ne olisivat kohdeyleisön löydettävissä. Sama logiikka toimii myös verkkojulkaisemisessa. Vapaasti verkossa soljuva julkaisu on eri asia kuin aito OA-julkaisu.

Kun puhutaan julkaisemisesta tai kustantamisesta, taustalla on aina idea mm., että
1) julkaisua pystytään tarjoamaan oikealle kohderyhmälle,
2) julkaisulle mahdollistetaan löydettävyys ja saatavuus,
3) se on julkaistu sellaisessa muodossa, että sille voidaan turvata pitkäaikaissäilytys,
4) ja että julkaisu voidaan selvästi yksilöidä.

Nämä kriteerit ovat voimassa myös OA-julkaisuissa. OA-julkaisun taustalla on aina jokin taho tai organisaatio, jolla on edellytykset toteuttaa nämä.

Suoraan lainaten vielä tarkemmin kirjastomme ohjesivuilta:

Open access -julkaisemisen ominaisuuksia ovat
• julkaisu on vapaasti ja pysyvästi saatavilla
• julkaisu säilyy luotettavasti muuttumattomana
• julkaisun metatiedot ja kokotekstit ovat erilaisten hakukoneiden löydettävissä, minkä tuloksena julkaisu löytyy erilaisten julkaisutietojen hakujärjestelmien kautta
• julkaisun käyttöoikeudet on ilmaistu

Näiden saavuttamiseksi
• teknisen julkaisualustan täytyy noudattaa OAI-PMH-protokollaa, esim. OJS ja Lauda
• metatietojen tulee olla standardien mukaiset (ks. Dublin Core -ohjeet)
• tiedostojen tallennusmuodon tulee olla arkistokelpoinen (pdf/A)
• julkaisulla tulee olla pysyvä osoite (URN, DOI tms.)
• artikkelien / kirjan käyttöoikeudet tulee ilmaista Creative Commons 4.0 -lisensseillä


Hyvästi työ ja teksti!


Ei syytä paniikkiin! Iso osa edellisistä teknisistä vaatimuksista menee yli minunkin hilseen, mutta jälleen periaate noissa on selkeä. Otetaan taas esimerkin kautta: tämä blogikirjoitus ei ole OA-julkaisu, vaikka tämä on avoimesti kaikkien saatavilla. Hakukoneilla tämän voi kyllä ääritapauksessa löytää, mutta tämä kirjoitus ei omaa erillistä yksilöintitunnistetta eikä kirjoitus tallennu mihinkään julkaisutietojärjestelmään. Ja vielä: tätä kirjoitusta ei ole tallennettu sellaiselle alustalle, jotta tämän pitkäaikaissäilytys voitaisiin taata. Olen niin sanotusti vain nakannut tämän nettiin ja kohta tämä hukkuu seuraavien blogikirjoitusten alle. Tutkimukselle me emme missään nimessä halua käyvän niin!

Samoin myöskään jonkun tahon, projektin tai organisaation kotisivuille sijoitettu PDF tai suoraan verkkosivuille kirjoitettu tekstipötkö eivät ole OA-julkaisuja. Vaikka ne ovat kyllä jostakin perspektiivistä vapaasti saatavilla ja niissä saattaa olla jopa yksilöintitunniste, ne ovat kuitenkin alustoilla, joita ei ole tarkoitettu aineistojen pitkäaikaissäilytykseen eikä niille saada muodostettua pysyvää osoitetta, johon on järkevää linkittää viitteitä muualta. Kotisivujen kaatuessa, kaatuu julkaisukin. Isäntäorganisaation muuttuessa ja verkkosivuja uudistettaessa, katoaa kaikkien siihen tehtyjen linkkien toimivuus. Ja projektin kadotessa, katoaa verkkosivujen ylläpitäjä ja samassa rytäkässä kallis julkaisu bittien hautausmaahan.

Mistä apua?


Jälleen verkkojulkaisemisessa on hyödyllistä kääntyä asiantuntijuuden puoleen, jota löytyy kirjastostamme ja jota on koottu mm. kirjastomme Libguides-sivustolle. Sivustolta löytyy paljon muitakin hyödyllisiä ohjeita teosten julkaisemiseen, kirjoittamiseen ja toimittamiseen, jotta yliopistomme tutkimus päätyisi oikeasti järkeville ja toimiville palvelimille ja kanaville.

Kukaan meistä ei halua, että se tutkimus ja työ, jota yliopistossa tehdään, katoaisi tai tulisi julkaisemisen seurauksena merkityksettömäksi. Siksi Lapin yliopistollakin on käytössään Lauda-julkaisuarkisto, joka täyttää tarvittavat vaatimukset. Iso etu on mm. se, että "kaikki julkaisut saavat pysyvän URN-tunnuksen, joka mahdollistaa julkaisun löytymisen vaikka varsinainen www-osoite muuttuisikin tulevaisuudessa".


Jälleen teistä huolehtien,
Anne Ruonala
LUP / Lapland Univeristy Press

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti