1.3.2016

Julkaisemisen taito - aina on opittavaa


Tekstien tuottaminen on tutkimusorganisaatioiden yksi tärkeimmistä tehtävistä. Voi olla kuitenkin vaikeaa täysin nähdä näiden julkituomiseen tai julkaisemiseen liittyviä lukuisia huomioitavia seikkoja. Itsekin sen huomaan: mitä enemmän huomaan oppivani, sitä vähemmän tunnen tietäväni. Oppimiani seikkoja on kuitenkin ilo jakaa.


Ensimmäinen opetus:

On hyvä tarkistaa ehdot joilla työnsä luovuttaa


Suosittelen lämpimästi ja rakkaudella aina kaiken mahdollisen julkaisemisen yhteydessä ottamaan talteen ehdot, joilla kirjoittaja antaa kunkin artikkelinsa tai työnsä julkaista. Oma sähköinen, artikkelikohtainen arkisto voi paljastaa suhteellisen helposti mm. sen, voiko tutkija julkaista jo julkaistun artikkelin myöhemmin ja millaisin oikeuksin ja rajoituksin. Jotkut kansainväliset journaalit eivät esimerkiksi vaadi erillisen luvan pyytämistä, jos tutkija haluaa julkaista oman artikkelinsa uudessa kokoomatyössä: vaikkapa juhla- tai väitöskirjassa sillä edellytyksellä, että hän itse on uudessa kokoomatyössä tekijänä.

Myös rinnakkaistallentamisessa nousevat lupakysymykset saattavat ratketa jo alkuperäisessä julkaisuluvassa, koska moni tiedekustantaja osaa ottaa tämän heti alussa huomioon. Rinnakkaistallentaminen on siis jo julkaistun artikkelin uudelleen tallennusta kolmannen osapuolen, yleensä kotiyliopiston, sähköiseen ja avoimeen arkistoon. Suurimpien kansainvälisten kustantajien rinnakkaistallentamisen linjaukset on löydettävissä erillisestä palvelusta (katso Libguides sivustolta Rinnakkaistallentaminen-kohta), mutta pienemmät lehdet ja kustantajat saattavat määrätä ehtonsa teoskohtaisesti.

Lehtiä, palveluja ja näin ollen myös sopimusehtoja on lukuisia erilaisia. Saalistajalehtien kultaisella aikakaudella on aiheellista pitää muutoinkin huolta siitä, millaisille palveluille ja millaisin ehdoin antaa tekstejään tai töitään. Saalistajalehti on jo moneen kertaan purnaamani oma lukunsa ja jätetään ne tällä kertaa rauhaan, mutta myös monenkirjavat muut, kylläkin toimivat ja asialliset, verkkopalvelut tarjoavat avoimen julkituomisen mahdollisuuksia, mutta ei toimivan ja tiedeyhteisöä palvelevan julkaisemisen mahdollisuuksia.

En tiedä luonnehtisinko tässä tarkoittamiani palveluita kaupallisiksi tai yksityiskäyttöön tarkoitetuiksi, mutta yhteistä näille palveluille on, että kyseisten palveluiden luonne ei palvele tieteellistä julkaisemista. Puhun palveluista, jotka on suunniteltu käyttäjälähtökohtaisesti pääasiassa kuluttajille ja yksityishenkilöille markkinointiin. Ja nämä alustat ovat näin ollen erilaisia kuin ne, jotka on suunniteltu nimenomaan tiedeyhteisön käyttöön tieteen hyväksi. Näissä rekisteröinnin yhteydessä kuitatut käyttäjäehdotkin saattavat olla yllättäviä ja sinne tallennettuun materiaaliin annetut oikeudet hyvinkin laajoja.


Toinen opetus: 

Millainen työ, sellainen alusta


Alustoilla, joilla julkaisuille saadaan kivoja äänitehosteita ja valoefektejä, voi olla viehättävä yleisilme ja se voi värittää tavoiteltua brändi-ilmettä, mutta alustan taustalla oleva mekanismi voi syödä kaiken sen kivan ja kiiltävän hyödyt. Hakukoneet eivät pysty lukemaan useinkaan tämän kaltaisille palveluille tallennettuja tiedostoja ja poimimaan sisältöön piilotettuja artikkeleita hakutuloksiinsa. Miksi tämä on tärkeä huomioida? Yksinkertaisesti siksi, että näkyvyyden kilpailu on raadollista. DOAJ (Directory of Open Access Journal) sisältää tällä hetkellä pitkästi yli  11 000 eri Open Access -lehteä ja reippaat 2 miljoonaa artikkelia. Jos hakukoneet pystyvät haravoimaan osumia tällaisesta artikkelimassasta, miksi piilottaa arvokasta tutkimustyötä nätteihin kuluttajapalveluihin, joihin tämä harava ei yllä eikä tietoja poimi?

On eri asia etsiä alustaa markkinointimateriaalille, jolla voidaan viilata esitteen välittämään tunneviestiä, kuin tieteelliselle artikkelille, jonka ensisijainen tavoite on löytää lukijansa - se tutkija, jonka tavoitteena on löytää tutkimustuloksia.


Kolmas opetus:

Verkkopalvelujen käyttöehdot voivat yllättää


Eri palveluilla myös käyttöehdot ja tekijänoikeuskysymykset ovat mielenkiintoisia. Kuka yleensä lukee käyttöehtoja verkkopalveluista vai klikkaammeko hyväksynnän ilman, että edes käymme visiitillä noilla kuolettavan tylsillä oikeusteksteillä? Herkullisen mutta täysin asiayhteyteen kuulumattoman esimerkin kautta: erään kuntosaliketjun käyttöehdoissa asiakas suostuu siihen, että firma laskuttaa tältä 250 €, jos hän päästää ulko-ovesta salille henkilön, jolla kulkuoikeutta ei ole. Mietin kyllä: kuinkahan moni rekisteröitynyt asiakas on tästä summasta tietoinen.

Ville Tenhunen "Ole mukana tutkimuksen muutoksessa" -koulutustilaisuuden puheenvuorossaan kehottaa lukemaan käyttöehdot myös pilvipalveluista puisevuudesta huolimatta - ja jos ahdistaa, tallentaminen palveluun on parempi jättää tekemättä. Pilvipalvelut eivät ole soveltuvia alustoja tutkimusdatalle, mutta niidenkin käyttöehdoissa on kiemuransa. (Tenhunen, 2015.) Moni verkkopalvelu on kieltämättä hieno ja ilmeeltään äärimmäisen raikas sähköisten esitteiden selaamispalvelu. Käyttöehdoissa kuitenkin aineiston lataaja saattaakin antaa palvelulle erittäin laajat oikeudet materiaalin käyttöön, säilytykseen ja käyttötarkoituksiin - ja jopa muunteluun. Tällaiset kummallisuudet eivät paljastu eikä niitä voi puntaroida ellei ehtoja lue.


Neljäs opetus:

Asiantuntijoilta oppii


Tieteellisessä - kuin myös taiteellisessakin - julkaisemisessa on tarkistettava julkaisijan ja palvelun kunnollisuus ja peilattava sitä julkaisun käyttötarkoitusta vasten. Se, että jokin palvelu on kiva ja nätti, ei takaa sitä, että se on kannattava ja toimiva ja palvelee suuremmassa mittakaavassa käyttäjäänsä. Missä tutkijan tulisi siis töitään julkaista? Kuka voi auttaa kunnollisen julkaisukumppanin tunnistamisessa?

Näistä ja näihin liittyvistä seikoista on tarkoitus puhua 15.3. järjestettävässä LUP-päivässä, jossa on tiukkaa asiaa tieteellistä kirjoittamista tekeville. Tämä on kokeellinen päivä siitä, onko julkaisemisen keskustelulle tilausta ja tarvetta. Kyse ei ole kirjoittamisopastuksesta, vaan siitä toisesta puolesta: julkaisemisesta ja lukijoiden saavuttamisesta. Lisätietoa ohjelmasta voi vilkaista tästä.


Teistä huolehtien,
Anne Ruonala
Lapin yliopistokustannus


Tenhunen, V. (2015) Käytettävissä olevat palvelut. Avoin tiede ja tutkimus, Youtube: ladattu 16.9.2015 TEKES. https://www.youtube.com/watch?v=4q2LkWyRvhc






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti