30.9.2016

Kustantajien kamppailu, tutkijoiden taistelu - julkaisemisen haasteet


Kun tieteessä välähtää, valon pitäisi loistaa kauas ja näkyvästi - julkaisemalla tulokset. Miten julkaisulinjaukset vaikuttavat valintoihin ja millaisia taloudellisia lukuja julkaisualalla pyöritellään? Kuva: GRATISOGRAPHY by Ryan McGuire

Tiedejulkaiseminen on ollut Suomessa kiihtyvässä liikkeessä ja muutosten kourissa. Ei riitä, että kustantaja tekee hyviä ja myyviä nimikkeitä tai tekee kulttuuri- ja tiedetekoja julkaisemalla marginaalialojen tutkimuksia ja löydöksiä. Kustantajien ja julkaisijoiden on profiloiduttava entistä tiiviimmin tiedejulkaisemisen raamien ympärille, harkittava vakavasti Open Access -ratkaisuja ja silti tehdä hyvää myyntitulosta. Toki globaaleilla markkinoilla nämä kysymykset ovat näkyneet jo pitempään, mutta Suomessa tietty uudenlainen paine ja vaikuttavuuden hankkeiden ristituli tuo hämmentäviä lieveilmiöitä - etenkin pienille toimijoille. Eri hankkeiden ja nykyisten kehitysten vaikutusten heijastumat kertaantuvat, kun nykysuuntauksia tarkastellaan tutkijoiden tasolta.


On kuitenkin väistämätöntä, että maailma menee eteenpäin. Kärryjen kyydissä on pysyttävä eikä yksittäisen julkaisijan auta pyristellä muuttuvaa kulttuuria vastaan. Jäljelle jää julkaisumalliviidakko, jossa tutkijankin on kehitettävä selviytymisstrategiansa, väisteltävä saalistajalehtiä ja voitettava kustantajakukkulan kunniakkuus - julkaistava korkeimman tason kustantajilla.

Julkaisufoorumi ja Avoin tiede


Suomessa on kaksi vallalla olevaa tiedejulkaisemisen hanketta: Julkaisufoorumi ja Avoin tiede. Molemmilla on uljas ja yhteinen päämäärää nostaa suomalainen tiede ja tutkimus kansainväliseen huippuun, mutta niillä on myös erilaiset painotukset ja ihanteet, jotka eivät ainakaan vielä keskustele täysin keskenään. Pahimmillaan molempien kirjaimellinen toteuttaminen sulkisi toisensa pois.

Julkaisufoorumin painopiste on kannustaa julkaisemaan korkeantason julkaisukanavilla, kerätä kotitutkimusorganisaatiolleen julkaisupisteitä ja siten isompi siivu rahoituksesta sekä käyttää järjestelmää tutkimuksen vaikuttavuuden yhtenä mittarina. Avoin tiede taas edistää tutkimusten avoimuutta, tasapuolisuutta sekä tieteen nopeampaa ja laajempaa kehitystä. Puhtaasti avoimia julkaisijoita tai kustantajia ei kovin korkeilla tasoilla ole, joten painaako vaakakupissa enemmän julkaisijan maine vai avoimen tieteen ihanteet?

Tosi asia on sekin, että aina kun julkaistaan jotain, löytyy aina joku, joka lystin maksaa. Ja maksajia tarvitaan myös Open Access -julkaisuille. Nekään eivät ole ilmaisia toteuttaa ihanteistaan huolimatta. Maksut ja korvaukset painottuvat yhä enenevässä määrin joko kirjoittajille tai avoimet lukuoikeudet lunastaville kolmansille tahoille. Kustantajia esim. OA-monografioille ja on kirjava määrä ja toimijakenttä rikastuu koko ajan, mutta huolestuttavampaa on, ettei maksuille näytä olevan kattoa. Osa isommista, perinteisemmistä kustantajista pitää tietoisena strategianaan korkeaa hintaa, jolloin tutkijat eivät ostaisi julkaisujaan avoimiksi ja siten kustantaja pystyisi pitämään oman tietokantansa mahdollisimman suljettuna ja hallinnassaan (Nygren 2016). Ja jos tutkimustulokset halutaan monografiana suhteellisen hyvämaineiselle OA-kustantajalle, voidaan yllättäen puhua yli kymppitonnin kirjoittajamaksuista.

Summa ei sinänsä yllätä toista alalla pyörivää kustantajaa, koska teosten laadukas tekeminen ei ole halpaa. Yhdysvaltain yliopistokustantajien kootut laskemat yhden monografian kustannuksista ovat noin 30 000-50 000 dollarin luokkaa, jopa 130 000 dollaria. (Moore 2016.) Tähän on koottu kaikki yhdelle teokselle laskennallisesti osoitettavat kustannukset mukaan lukien teokseen käytetyt henkilötyötunnit ja niiden rahallinen arvo. Perinteisillä julkaisijoilla on kova luotto edelleen tilaajamaksuihin ja kappalemyyntiin. Tällöin kustantajilla on enemmän halukkuutta poimia käsikirjoituksista ne myyvimmät, koska hyväksytty käsikirjoitus on kustantajalle sijoitus ja riski.

OA-kustantajat eivät käytä tällaisia määriä yhteen teokseen, mikä on aiheuttanut huolta näiden laatuprosesseista - mutta jo lähtökohtaisesti siitä, onko kynnys käsikirjoitusten vastaanottamiselle huomattavasti matalampi, kun taloudellinen riski kuitataan jo prosessin alussa kirjoittajamaksulla. Kuitenkin niiden pyytämät summat pyörivät useilla numeroilla - artikkeleissa saa varautua tuhansiin euroihin, monografioissa jopa kymppitonnista ylöspäin (kts. mm. Kirchner 2013). Se, peritäänkö maksu kirjoittajalta vai avoimen käyttöoikeuden lunastavalta organisaatiolta, toki vaihtelee.  (Katso mm: Univeristy of Cambridge.)

Tutkijoilla ei ole selvästikään mieltä näitä maksaa omista palkoistaan, vaikka julkaiseminen itsessään olisi tutkijalle suuri meriitti. Yliopistot eivät rahallisesti hyödy OA-julkaisijoiden kautta julkaistuista tutkimuksista siinä määrin, että ne olisivat taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Ja kysymys on sekin, kuinka helppoa on näin vaihteleviin maksuihin varautua projektien suunnitteluvaiheessa, rahoitusanomuksia tehdessä. Miten niihin edes pystyisi varautumaan epävarmana siitä, millainen kustantajataho, jos mikään, käsikirjoituksen lopulta käsiinsä ottaa?

Rinnakkaistallentaminen - vastaus avoimuuteen


Yliopistot avaavat tutkimuksia mahdollistamalla rinnakkaistallentamisen: ulkopuolisen kustantajan kautta julkaistu tiedeartikkeli tallennetaan rinnasteisena jossain sallitussa muodossa yliopistojen  julkaisualustoilla. Näissä on noudatettava kunkin alkuperäisen kustantajan ehtoja ja mahdollisia embargoaikoja, joiden väli saattaa vaihdella kuukausista vuosiin. (Monografioille rinnakkaisjulkaisemista ei tehdä.) Uutta vettä myllyyn nakkaa EU ja Kilpailukykyneuvosto, joka kannustaakin julkaisemaan kaiken tutkimuksen avoimena ilman embargoaikoja. Tämä näkyy olevan yksi vuoden 2020 kunnianhimoisista tavoitteista - mutta tämä vaatisikin jo täydellistä alan mullistusta, eikä vielä näy takeita siitä onko julkaisuala siihen valmis. (Khomami 2016 ja Enserink 2016).

Kirjakustantajat - varsinkin  pienimmät - ovat ihmeissään kaiken tämän kehityksen keskellä. Mitä tulisi tehdä, kun perinteinen painettujen myynti ei enää riitä kattamaan kirjan tekemisen kustannuksia? Aiemmin ajateltu avoin verkkojulkaiseminen ei tuokaan enää suurempaa kysyntää painetulle, vaan avoimuudesta on pikkuhiljaa tulossa selviö: miksi ostaisin jos saan sen maksutta? Useat kansainväliset, ulkomaiset tiedekirjakustantajat eivät ole vieläkään valmiita lähtemään avoimuuden tielle, vaan pitävät teoksensa visusti maksumuurien takana. Monelle heistä Suomen tyyppinen keskustelu avoimesta julkaisemisesta on vieras.

Tutkijoille avoin julkaiseminen toisi näkyvyyttä: On tutkittu, että avoin artikkeleiden rinnakkaisjulkaiseminen, niin sanottu vihreä tie, on tehokkain julkaisustrategia, ja se peittoaa maksullisten lehtien viittausindikaattorit, lehtien, jotka eivät salli rinnakkaistallentamista (Archambault et al. 2016). Se, missä kannattaa julkaista, riippuu tutkijan kannalta monesta tekijästä - ja kotiorganisaation julkaisupolitiikka ohjaa päätöstä. Korkeatasoisuus on taikasana tässäkin - mitä se sitten tapauskohtaisesti tarkoittaneekin.

Yliopistot linjaavat julkaisupolitiikkaansa, ja Lapin yliopiston politiikkaan voi tutustua uudenkarheilta verkkosivuilta. Päälinjaukset sekä korkeatasoisen julkaisemisen että OA-julkaisemien osalta käyvät sivuilta ilmi.

Ja jälleen muistutan: tutkimusjulkaisemisessa kannattaa käyttää kirjastomme palveluja hyväkseen sekä seurata uutisointia LUPin Facebookista, johon pyrimme keräämään julkaisemiseen liittyviä uusia käänteitä mahdollisimman monipuolisesti ja tutkijoita hyödyttävästi. LUPillakin on välineet julkaista avoimesti, joten jos etsitte julkaisukanavaa tiedejulkaisullenne, puoleemme voi kääntyä - vaikka vain neuvoa kysyäksenne.



Teistä huolehtien,
Anne Koivula
LUP / Lapland University Press





Lähteet: 

Kuva: GRATISOGRAPHY by Ryan McGuire. http://www.gratisography.com/#objects

Archambault, Éric; Côté, Grégoire; Struck, Brooke and Voorons Matthieu (2016) RESEARCH IMPACT OF PAYWALLED VERSUS OPEN ACCESS PAPERS. http://www.1science.com/oanumbr.html. CC-BY

Enserink, Martin (2016) In dramatic statement, European leaders call for ‘immediate’ open access to all scientific papers by 2020. Science. http://www.sciencemag.org/news/2016/05/dramatic-statement-european-leaders-call-immediate-open-access-all-scientific-papers.

Khomami, Nadia (2016) All scientific papers to be free by 2020 under EU proposals. The Guardian. https://www.theguardian.com/science/2016/may/28/eu-ministers-2020-target-free-access-scientific-papers.

Kirchner, Andreas (2013) What Are the Costs of an Open Access Monograph? Hybrid Publishing Lab. http://hybridpublishing.org/2013/12/what-are-the-costs-of-an-open-access-monograph/.

Kutilainen Tommi (2016) Avoin julkaiseminen tuo puolet enemmän viittauksia. Avoin tiede ja tutkimus. http://portti.avointiede.fi/tutkimusjulkaisut/avoin-julkaiseminen-tuo-puolet-enemman-
viittauksia. CC-BY

Moore, Samuel (2016) PASTEUR4OA Briefing Paper: Open Access Monographs. http://www.pasteur4oa.eu/sites/pasteur4oa/files/resource/PASTEUR4OA%20Monographs%20Briefing%20Paper_final.pdf. CC-BY

Nygren, Pekka. (2016) Avoin tiede -luento, Tiedejulkaisemisen perusteet -opintokokonaisuudessa. 24.9.2016, Porvoo.

University of Cambridge (2016) Scholarly Communication. OA monograph costs. http://osc.cam.ac.uk/modern-monographs/open-access-and-monographs/oa-monograph-costs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti